Tarunhohtoinen Konstantinopolis kuvina

Thessalonikista Istanbuliin

<


Thessalonikista eteepain rauhallista ajoa aika tasaisessa maastossa. Ei mitaan kovin ihmeellista nahtavaa ja yot leirinta-alueilla. Leirinta-alueet oli kylla ihan mukavia kun sijaitsivat rannalla joten pysty kayda joka ilta uimassa. Leirinta-aluiden hinnat kreikassa oli 7-11 Euroa.

Kun rajan ylitti Turkkiin meno muuttui heti mielenkiintoisemmaksi. Alkoi olla kadulla elamaa ja jodlaus kuulua torneista. Otin heti alkuun veitsen kaulalle ja leikkautin parran. Hotellin hintakin alkoi sopia budjettiin kun huoneen ilman omaa suihkua sai 7 Eurolla/

Aamulla ehdin ajella 38 km kun alkoi jalka vispaamaan, ajattelin etta klossi on varmaan irronnut mutta hetken paasta jalka irtosi poljin mukanaan. Kampi keskelta poikki. Olin toki huomannut etta lihakset jalaissa on kehittyneet mutta etta oikein noin paljon. Taytyy varmaan ottaa yhteytta Fsa:han ja kysya mahdollista takuuta, ei kai toi ihan normaalia ole.

No matka jatkui bussilla ja metrolla ja ratikalla Istanbuliin ja Paris hostelliin jossa vietan 5 yota. Pitaisi ainakin kayda hakattavana kylpylassa ja vieda pedaali ja puolikas kampi kaymaan aasian puolella.

Kilometreja kertyi kaikkiaan 3414 km. Voin kylla suositella pyorailya matkailumuotona kaikille jos vaan on aikaa. Kunto nousee, paino laskee, nakee paljon enemman ja tuntuu etta ihmistenkin on helpompi lahestya kun on pyoralla liikenteessa. Ehtii todella ajatella asioita ja porautua paan sisaan ainakin jos on yksin liikenteessa. Minun mielesta pyorailyyn ei tarvi mitaan huippukuntoa, enemmankin se on paasta kiinni etta paattaa vaan polkea rauhassa sen 100km. Ensinmaisen viikon jalkeen se alkaa menna omalla painollaan.

Tulen jatkossakin tekemaan reissuja pyoralla ja tietenkin hyotypyorailemaan kaupungissa, mutta pakko tunnustaa loppuun etta tulin siihen tulokseen etta olen enemman moottoripyorailija kuin polkupyorailija. Mutta ehka sekin viela joskus muuttuu...

Päivitys: Otin Fsa:han yhteyttä ja käskivät lähettää kammen Italiaan tutkittavaksi niin lähettävät uuden setin postissa. Hyvä hyvä.

Aghios georgios 84,4km
Nea karvali. 96,8km
Favari. 82,2 km
Alexandropolis. 100,5km
Ipsala. 54km
Istanbul. 38,3km

Korcesta Thessalonikiin

Lahdin aamulla ajoissa basaarin auettue liikenteeseen ja hieman jannittyneensa rajaa kohti. Rajalle saavuttua kopille jonon ohi ja passi tiskiin, kultahampaiden valahdys ja peukku pystyyn. Ja ei kun etiapain. Joten ei se leima niin tarkea vissiin sitten ollutkaan.

Vahan rajan jalkeen tulee lasku ja jonka jalkeen alkaa tiukka nousu kohti n. 2000m korkeutta. Taluttaessa huomasin etta trihloni oli tehnyt tehtavansa jalalleni ja ylospain puskeminen ei ollut enaa yhtaan miellyttavaa. Florinasta eteenpain maasto olikin sitten helpompaa. Auringon alkaessa laskea paatin etta ajan viela seuraavaan isompaan kaupunkiin hostelliin tai campinkiin. Giannitsaan saavuttua sain kuulla etta ei taalla ole hostellia tai campingia joten paatin ajaa yonkin. Yolla ajaminen olikin mukavaa viileydesta johtuen koirien arisemista lukuunottamatta. Pahin tilanne sattui kun menin huoltoaseman pihaan missa kuusi koiraa nukkui rauhassa, viereen ajettuani ne huomasivat minut ja hampaat esilla lahtivat peraan. Adrealiini antaa kummasti voimaa vasyneisiin jalkoihin, varmaan jai mustaa viivaa asfattiin kun polkasin nollasta neljaankymppiin. Noin 100 m koirat juoksivat perassani ja vieressani. Hetken tuntui etta jotkut olisivat roikkuneet takalaukuissanikin. Hampaan jalkia ei kylla loytynyt. Tilanteesta selvittyani jatkoin matkaa ja otin muutamat tunnin torkut bussipysakilla.

Aamun sarastaessa alkoi takakumi puhkeilla, paikkasin kumia ja aina tarkastin ulkorenkaan mutta mitaan syyta puhkeamiselle en loytanyt. Kolmannen kerran jalkeen kun sain renkaan paikalle huomasin etta etukumi oli tyhja. Silloin meni hermot ja paatin etta en ala enaa avaamaan rengasta kun matkaa Thessalkonikiinkin on vajaa 28 km vaan lahdin taluttamaan eteenpain, otin noin 5 askelta ja katsoin taakse etta tulee pakettiauto. Nostin peukun pystyyn ja auto pysahtyi. Se oli Fedexin pakettiauto ja George joka oli muuttanut Australiasta naisen perassa 28 v sitten. Loppumatka sujuikin kivasti kuunnellen Georgen juttua vahvalla Australian aksentilla ja paketteja eri paikkoihin jaellen.

Sohvasurffaus isantani Kostas oli niin mukava etta lupasi majoittaa minut jo paivaa aikaisemmin mita oli sovittu. Kostaksella oli vieraana myos Puolalais pariskunta joka tienasi rahaa matkustamiseen tekemalla saippuakupolia kadulla. Ei mita tahansa kuplia vaan kuplia jotka voivat olla jopa 6 m pitkia. Vietinkin hauskan illan seuratessa tata kuplapariskuntaa ympari kaupunkia. Seuraavana paivana Kierreltiin Kostaksen skootterilla ympari kaupunkia katsomssa nahtavyyksia ja syomassa. Kostaksella oli myos vaaka jossa kaydessani sain ilokseni huomata 8 kg rasvaa jaaneen tien varteen. Kylla pyoraily on vaan hyva tapa matkustaa. Business and pleasure vai miten se nyt meni.

Taalla tein myos paatoksen etta en jatka Istanbulista eteenpain vaan lennan suomen kautta Intiaan. Vaikka valilla pidan itseni kiusaamisesta niin Turkin vuoret ja 7000 km matka Istanbulista Delhiin on vaan liikaa. Enka myoskaan halua menna junalla ja bussilla koska sillon jaa kaikki mita kaupunkien valissa nakematta. Eli maata pitkin matka jaa viela tulevaisuuteen, ehka joskus viela hyvassa seurassa vink vink Mikko V.

Eli nyt on varattu 16.8 lento Istanbulista Helsinkiin jossa hoidan Intian viisumin ja papereita reissussa kadonneiden tilalle jotka saatuani jatkan sitten lentaen Intiaan katsomaan mita ne ovat saaneet tehtya Enfieldilleni pajalla.

Nyt Turkkia kohti.

Korche
Thessaloniki 224km

Tiranasta Korceen ja triathloni

Muutama oikein kiva paiva Tiranassa. Kaupungissa ei mitaan erikoista nahtavaa, tuli oikeastaan vaan istusteltua hostellin puutarhassa ja lassytettya muiden matkailijoiden kanssa. Yksi pyorailijakin oli Ranskasta, joka oli 10 paivassa polkaissut kilpapyoralla Pariisista Tiranaan. Ajelee kuulemma valilla oisinkin ja oli yhtena vuorokautena paahtanut 400km.... Lisaksi osallistuin paikalliseen pyora tapahtumaan pyorailyn puolesta, jossa ajeltiin pikku lenkki kaupungin kaduilla. Osallistujia oli 13 minun lisakseni, joten kauhean isossa huudossa ei ole viela pyoraily taalla.
Lahto aamuna hain sitten viela ajosortsini korjaamosta joten paasin lahtemaan vasta kymmenen paikkeilla. Melkein heti Tiranasta Elbasaan lahtiessa alkaa aika railakas nousu jota jatkuu varmaan 15 km jonka jalkeen lasku Elbasaan. Elbasasta jatkoin pikkuteita pitkin kohti Korcea. Tiet vaan pienenivat pienenemistaan ja muuttuivat hiekkatieksi mutta maisevat olivat aivan mahtavat. Ilta menikin sitten maisemia ihaillen ja taluttaessa seka tienvarren koiria hatistaessa. Leiripaikaksi loytyi vuorenrinteelta korkealta kiva paikka pusikoiden suojasta. Joku muukin oli vissiin paikalla ollut kun oli teltan kokoinen paikka siivottu valmiiksi kivista.


Seuraavana aamuna pyoraa pakatessa huomasin etta tarakasta oli yksi pystyputki ja kaksi vaakaputkea poikki joten tien erittain huonosta kunnosta johtuen meni taluttamiseksi. Taluttamista sitten riittikin seuraavat 30 km jonka jalkeen alkoi asfaltti. Eli suoritin jonkunlaisen triahlonin josta 30 km taluttamista ja 34km pyorailua ja valilla joessa pulikoimista.

Todella hikisen urakan paatteksi saavuin Korceen jossa majotuin varmaan ajanlaskun alusta saakka olleeseen hotelliin joka sijatsi keskella basaaria.Huoneissahan ei ole pistorasioita eika toimivia lamppuja. Arvatenkin yhteisessa vessassa kaynti aiheuttaa silmien kirvelya. Aamulla tuli heratys aurinkon nousun aikaan rikkinaisista ikkunoista kun basaari alkoi auteta. Sijainnista oli hyotyakin kun tarakan korjaus onnistui katevasti ihan naapurissa hieman kovaa metallia ja popniitteja lisaillen. On muuten aika harvinaisen hienot ja kalliit merkkikoneet nailla taalla ihan pienimmissakin kadunvarsi puljuissa. Mista lie loytaneet...

Taytyy sanoa etta Albania on ehdottamasti maa mihin tulen viela Slovenian lisaksi uudestaan. Ihmiset ovat aivan mahtavia ja maa on todella erilainen muuhun eurooppaan verrattuna. En ole kertaakaan tuntenut oloani turvattomaksi taalla vaikka kaikenlaisia ennakkoluuloja maasta olikin ennen tanne tuloa. Matkasuunnitelmakin on seuraavalle reissulle valmiina, ostaa aasi jostain etelasta ja vaellella sen kanssa pohjoiseen jossa aasin voisi sitten myyda reissun paatteeksi pois.

Mutta huomenna hieman jannittyneena Kreikan suuntaan. Huomasin etta passista puuttuu Albanian leima mika siella pitaisi olla. Mutta onhan minulla aikaa selvitella.






Bullar 40.46.27 P 20.18.01 95,2 km
Korce 64,4 km

Bibinjasta Tiranaan

Lepailin vain yhden paivan Bibinjassa ja paatin lahtea Joseban matkassa etelaa kohti. Eli Joseballa on jonkun nakoinen proggis etta keraa matkalla Espanjasta Vietnamiin lapsilta piirustuksia ja ottaa kuvia lapsista ja vanhemmista. Lopussa sitten keraa piirustukset yhteen ja katsoo miten kuvat muuttuvat eri maailman kolkissa. Kaverilla oli aika riskisti tavaraa pyorareissulle, pyora tavaroineen painaa n.90kg eli yli puolet enemman kuin minulla. Pyorasta loytyvat mm. pro kamera vehkeet, kannettava, 500 puuvarikynaa lapsille ja seka sponsorilta ravinnoksi saatu 500 pussia ateriankorvike jauhetta kolmena eri makuna. Budjettina kaverilla oli muutamia satoja euroja joten seuraavat yota vietettiin metsissa ja rannoilla makaronia syoden. Oli oikein mukavaa mutta Kroattian rannikko alkoi kaikessa upeudessaan tulla jo korvista ulos. Viidentena paivana sovittiin etta jatkan omaa nopeampaa tahtia eteenpain koska meilla oli eri tempo pyorien painosuhteesta johtuen.

Seuraavana paivana saavuin sitten Montenegroon jossa samat upeat maisemat jatkui mutta hintataso putosi ja ihmisetkin tuntuivat jotenkin rennomilta. Jos pitaisi valita tulevaisuudessa niin skippaisin melkein koko Kroatian rannikon Dubrovnikkia lukuunottamatta ja menisin suoraan Montenegron puolelle. Montenegrossa loysin hauskan hylatyn leirintaalueen missa oli ymparivuotisia karavaanareita ja missa pystyi yopya ilmaiseksi ilman juoksevaa vetta tai vessoja tietenkin. Umpeen kasvaneessa paikassa oli vanhoja huoltorakennuksia ja mokkien jamia puiden keskella ja rannalle oli laitettu oikein mukava pikku kuppila. Paikka loytyy koordinaaateista: 42.16.25 p 18.53.27




Siita sitten polkain Albaanian puolelle mihin pienen alku jarkytyksen jalkeen nopeasti ihastuin. Rajanylitys tapahtui nopeasti ilman ongelmia ja heti rajan jalkeen tapasi Puolaisen pyorailijan jolta sain Albanian kartan. Rajalta Shkoderiin pain mentaessa on tien varressa 50 m valein pienia bunkkereita joita on talojen pihoissa ja pelloilla. Shkroderiin tultaessa on vanha yksikaistainen silta missa romanilapset piinaavat autoilijoita. Mina sain varmaan polkupyorasta johtuen hyvaa kohtelua ja minulle tarjottiin vaan purukumia. Shkrodrin lipeilla menin sitten Hollantilaisten pitamalle oikein mukavalle leirinta-alueelle jossa oli kaikki palvelut wi-fi:sta uima-altaaseen ja pyorailijoille oli viela alennus hinnat.

Aamulla jatkoin Hollantilaisen pyorailijan Ericin kanssa Tiranaa kohti. Ericilla oli oikein mielyttava pyoraily tyyli, aamulla naytti punaviinipulloa ja sano etta tama pitaa juoda ennen puoltapaivaa. Paiva ja reilu 100km menikin sitten oikein leppoisasti viinia ja olutta tissutellen. Ihmiset pikkuteiden varrella olivat todella ystavallisia ja kasilapsyja sai antaa vahan valia. Alkuillasta saavuimme oikein kivaan Tirana backbacker hostelliin jonka Eric tiesi mutta joka sattui olemaan taynna. Nukuin sitten ensinmaisen yon riippumatossa ja seuraavat kaksi saan nukkua sisalla. Lauantaina meinaan jatkaa matkaani pikkuteita kohti Macedoniaa ja Kreikkaa.




Marina 43.30.57 P 16.05.04 I 111,52km
Baska Voda 43.21.04 P 16.57.23 I 99,09km
Topolo 42.52.12 P 17.41.57 I 108,2 km
Kupari 42.37.28 P 18.11.22 I 76,8 km
Przno? 42.16.25 P 18.53.27 I 88,7km
Bushat 41.55.27 P 19.32.25 I 126,4 km
Tirana 41.19.19 P 19.49.32 I 106,7 km

Wienista Novaljaan

Wienin ja Grazin valissa se sitten tapahtui, pyora levahti. Yht'akkia alkoi takapyora vipottaa niin maan perkuleesti. Tarkemmin katsoessa huomasin etta vannne oli murtunut ainakin 4 pinnan juuresta eika pinnojen kiristaminen auttanut mitaan. Soitto Grazin hostille ja 60 km junakyyti Arnold Schwarzeneggerin kotikaupunkiin. Ensinmaisessa liikkeessa ei oikeaa vannetta loytynyt mutta seuraavassa natsasi. Uusi vanne alta alle toineen 69 Euroa. Sain vahan alennusta kun omistaja tiesi tilanteen vakavuuden koska itselle oli kaynyt samanlailla 5 vuotta sitten Kroatiassa.

Mukava ilta Grazissa, pyorailijan luona joka on ajanut Itavallasta Syyrian kautta Egyptiin josta meinaa vuodenvaihteen jalkeen jatkaa matkaa Sudaniin.

Aamulla sitten hostin ohjeiden mukaan mukavaa pyoratieta pitkin kohti Sloveniaa. Ajelin niin ajatuksissani etten katsellut sen enempaa kyltteja ja ylimaaraista lenkkia tulikin noin 50 km. Sloveniaan tullessa pyoratiet loppuivat kuin seinaan mutta myos maisemat tulivan vallan upeiksi. Vihreaa kumpuilevaa maastoa silminkantamattomiin. Olin yhden yon Mariborissa nauttien muutaman ruskean puikon hostin ja hanen kavereiden kanssa.

Seuraavana paivana raskasta polkemista +35 asteessa mutta saavuin kuin saavuinkin illan suussa Ljubljanaan, jossa hostille tavarat, suihku ja metelkovaan illaksi. Mukava ilta katsellen bandia ja nauttien virvokkeita. Seuraavana paivana edellisen illan hauskuuden tunti luissa ja ytimissa mutta oli vapaa paiva, joten paiva menikin makoillessa Matejin kampilla. Slovenia oli kylla hieno maa, joskus taytyy tulla tekemaan jonkunlainen vaellus tanne.

Seuraavan aamuna sitten vahan viela tukkoisena kohti Kroatiaa jonka rajalla sain pitkasta aikaa leiman passiin ja rajalta viela kevyt polkaisu karavaanari jonossa Iciciin jossa yovyin muitten turistien seassa tapotaydella leirinta-alueella.

Siita sitten kahdessa paivassa polkenut tanne Novaljaan. Maisemat matkalla todella upeita mutta en olisi kylla tullut fillarilla tanne ainakaan tahan aikaan vuodesta, jos olisin tiennyt minkalaiset ajo-olosuhteet taalla on. Tiet ovat kapeita ja etelaanpain mentaessa joutuu ajamaan jyrkanteen reunalla. Ja nyt taalla liikkuu autoja jatkuvassa jonossa, joten koko ajan saa olla varuillaan. Lisaksi vaivaa todella kovat tuulenpuuskat jotka meinaavat tempaista mukaansa. Heikkoina hetkina tulee kylla mietittya etta mita oikein teen taalla? Miksen olisi jo ennemmin Intiassa juomassa kaljaa ja ajamassa moottoripyoraa. Mutta lopussa kun on selviytynyt paivasta ja paasee leiriytymaan ja syomaan niin se palkitsee. Tai kuten eilen kavi, niin paivan kovimman nousun loppuvaiheilla, kun tyonsin pyoraani ylospain vastatuuleen niin ohi ajaneet Hollantilaiset karavaanarit taputtivat autojensa ikkunasta.

Oikean jalan polvitaive on vahan ollut kipeana. Ensin tuntui vaan taluttaessa mut nyt myos ajaessa. Taytyy pitaa pitempi paussi kun loytaa kivan paikan, niin kylla kai se siita oikenee.

Mutta joo, odotan jo innolla Albaniaa, onko siella todellakaan mitaan???

Paivitetaan viela samaan syssyyn. Loysin mukavan lepopaikan Zadarin etelapuolelta Bibinjesta. Kun olin saanut teltan kasattua, paikalle saapui Espanjalainen valokuvaaja Joseba, joka oli matkalla polkupyoralla Vietnamiin... Joten juteltavaa puutteellisesta kielitaidostamme riippumatta riitti.

Myohemmin seurueeseen liittyi viela Brasilialais-Saksalainen pariskunta joka oli liikkeella moottoripyoralla seka Slovenialais-Kroatialainen karavaanari pariskunta. Mukava ilta ja aamulla seitseman aikaan tultiin ravistelemaan telttaa jotta syomaan aamupalaa. Lepuutan polvea taalla muutaman paivan ja jatkan sitte splittiin.

Matkalla olen muuten tajunnut etta olen jo siina iassa etta voisin hyvin ruveta karavaanariksi. Mikas sen leppoisampaa ku illalla ottaa puikkoa ja naureskella naapureiden kanssa ja aamulla paistella pekonit keittiossa ja kayda vahan pulikoimassa. Siinahan se kesa menisi kivasti.

Joseban matkaa voi seurata taalla:Joseba

Langenwang 47*34'09 P 15*37'11 138,4 km
Graz 47*03'16 P 15*27'26 63 km
Marinbor 46*33'27P 15*38'38 116,78 km
Ljublajana 46*03'11 P 14*32'10 155,4 km
Icici 45*18'28P 14*17'06 127,6km
Punta povile? 45*06'57 P 14*48'50 67,7 km
Novalja 44*32'36P 14*52'59 90,1 km
Bibinje 44*03'26P 15*17'22 99,1km

Wroclawista wieniin.

Polkeminen alkoi olla vaikeaa Wroclawin jälkeen ja poljin muutaman lyhyemmän päivän,mutta kun sekään ei auttanut jalkojen tukkoisuuteen päätin pitää välipäivän Klodzkossa.

Leirintäalueella tapasin Saksalaisen Klaussin jonka polvi oli leikattu 4kk sitten ja hän oli kuntouttamassa sitä vaelluksella Kreikkaan... Pitäisi olla kuulemma perillä syyskuussa kun vähän kiertelee vuorilla. Ilta menikin sitten oikein leppoisasti Saksan peliä katsoessa, mukana seurueessa oli myös Puolalainen juna-aseman kuuluttaja, jonka Klaus oli bongannut jostain. Meillä ei ollut yhteistä kieltä mutta "onnellinen lihava mies" oli oikein mukavaa seuraa, aina kun matsissa tuli joku tilanne otti "olm" huikan, pudisti päätään, iski silmää ja naksautti kielellä. Harmi vaan kun Saksa hävisi niin piti maksaa omat juomat.

Siitä lähdin sitten aamusella hieman hassun olon kera Tsekkejä kohti. Tuntui että heti rajan ylitettyä meno olisi muuttunut jotenkin leppoisammaksi, ihmiset yrittivät auttaa kysyttäessä, eikä kuten Puolassa jossa on tämä Baltiasta tuttu palveluhalukkuus. Kysyttäessä jotain katse siirretään seinään tai kengän kärkiin ja jos viitsitään vastata jotain, niin toisteaan vaan samaa polinaa ja korotetaan ääntä.




Maisematkin alkoivat olla jo komeita ja mäkisiä, mikä alkoikin tuntua nopeasti reisissä joten isoimmat mäet on pitänyt mennä kyllä taluttaen. Lisäksi voimia on vienyt jatkuva helle, joka päivä on mittari huidellut kolmessakympissä. Välillä kun usko on meinannut loppua, on voimia ja pilviä täytynyt pyydellä korkeammaltakin taholta.

Siitä suhailin sitten Brnoon, jossa surffasin yhden yön ja aamulla seitsemän jälkeen lähdin polkemaan Wieniä kohti. Päivä menikin leppoisasti, kun pääsi ekan kerran polkemaan oikein viitoitettuja pyöräteitä pitkin Wieniin saakka. Matkaan tuli kiemurrellen 163km, mikä on pisin tähän mennessä ajamistani päivämatkoista. Illalla saapuessani kaupunkiin laitoin sohvasurffaajien last minute Vienna sivulle ilmoituksen tarvittavasta yösijasta ja puolen tunnin kuluttua olinkin jo Cristophin todella coolissa kämpässä. Sain käyttööni oman huoneen, oman tietokoneen ja avaimet käteen, ei voi kuin ihmetellä ihmisten hyväntahtoisuutta ja luottavaisuutta. Kahvitkin saa hakea keittiöstä tollasesta koneesta mikä jauhaa ensin pavut ja pyöräyttää sitten kurat suoraan kuppiin. Aika luxusta. Täällä 2 yötä ja sitten taas etelää kohti.

Yöpymispaikat:

Wroclaw 51* 8' 9 P 16*58'24 I
Uciechow 50*45'20 P 16*41'44 I
Klodzko 50*26'43 P 16*39'10 I
Lanskroun50*26'18 P 16*35'17 I
Brno 49*12'41 P 16*35'27 I
Wien 48*11'42 P 16*19'19 I