Kruisailua

Nyt ollaan päästy jo vähän ajamisen makuun. Todella upeita mutkateitä pikku vuorilla, krossailua rannalla ja vesistöjen ylityksiä veneellä. Maisemat on hienoja ja vehreitä verrattuna Mumbain pohjois puoleen. Korjauksiakin ollaan tehty, Jannelta katkesi ketjut ja pieni vaihteistoremonttikin tehtiin, minulta tilkittiin öljyvuotoja ja ainakin etupumppujen stefat pitäisi vielä vaihtaa. Matkan tekeminen pääteiden ulkopuolella on hidasta, n. 200km ajamiseen saa kulumaan melkein koko päivän.

Nyt ollaan Goalla ja valmistaudutaan uudenvuoden vastaanottoon. Elämä hymyilee :)

Takaisin Mumbaihin

Matkalla pysähdyin mielenkiintoiseen paikkaan, Alangiin jossa puretaan isot laivat pieniksi osiksi ja sisältö myydään pienissä liikkeissä alueen ulkopuolella.Todella hyvä shoppailupaikka kaikenlaiselle tarpeelliselle kodin pikku tilpehöörille. Alueella ei enää saanut ottaa kuvia ja minut saatettiinkin vartioiden avustuksella ulos alueelta hyvin nopeasti.

Jouluksi menin Damaniin, jambore beachille jossa nautin kaksi päivää china hotellin antimia. Ostin myös itselleni lahjaksi muutaman vaimonhakkaajapaidan jotta saa rusketusrajat kohdalleen ja yhteydenpitoon nokian karvalakki mallin paikallisella liittymällä.

Mumbaihin saapuminen sujui hivenen liikenteeseen tottuneena aika kivuttomasti. Kaupungin kokoa ei voi kyllä kuin ihmetellä, kaupungialueelle tultuani ja hetken aikaa ruuhkailtua tuli kyltti Mumbai 46 km.

Nyt Mumbaissa Jannen kanssa ja huomenna etelää kohti jos Jannen koneesta jäänet matkatavarat ovat saapuneet. Janne muuten laitettiin Istanbulissa ykkösluokkaan joten lentokin oli mennyt leppoisasti.

Diudiudiudiudiu!

Diu on pieni saari (n. 11kmx3km) Gujaratin edustalla joka on ollut Portugalin vallassa vuoteen 1961 asti.

Nykyaan Daman&Diu muodostavat oman osanvaltion? jonka tuloista alkoholi turismi ilmeisesti muodostaa ison osan. Kuivan Gujaratin janoiset miehet tulevat tanne kostuttamaan kurkkujaan ja sikailemaan.

Saari on todella rauhallinen paikka ainakin viikolla ja liikennetta on todella vahan. Taalla en ole saanut osakseni minkaanlaista tuputtamista tai hihasta vetamista. Paitsi tietenkin rannalla, kun paljastan valkoisen miestemppelini niin paikalliset turistit haluvat kanssani kaverikuviin.

Rannat eivat ole mitaan paratiiseja mutta voittavat kylla monet valimeren paikat.Kaupungissa on kivoja pikkukujia ja upeita vanhoja kirkkoja ja taloja. Kaikin puolin todella viihtyisa paikka.






Asuin ensin kaksi yota Diu cityssa, josta siirryin rannalle merikontista tehtyyn mokkiin. Ei mitaan luxusta mutta suihku ja ilmastointi on ja ravintolasta saa lettuja ja olutta. Hinnaltaankin on varsin kohtuullinen n 3,5 Euroa yo.

Ajattelin makailla taalla ainakin viikon ja ajella jouluksi takaisin mumbaihin Jannea vastaan.

Voin suositella Diuta lampimasti kaikille Intiaan matkaaville, pieni paikka mutta kylla taalla viikon tai pari saa sujumaan oikein leppoisasti.


Diu it yourself. Ehehh

Matkalla Diuhun.

Pyora sitten sanoi sopimuksen irti. Pysahdyin tauolle ja yrittaessani uudestaan kaynnistaa ei inahdustakaan. Hetken aikaa poljettuani, pysahtyi kuorma-auto ja pari mopoa ja pian olikin auttavia kasia enemman kun tarpeeksi selvittelemassa ongelmaa. Puolen tunnin kuluttua tultiin siihen tulokseen, etta on sahkovika jota ei tienvarressa pysty korjaamaan, joten kyyti pitaisi saada seuraavaan kylaan. Muutamien traktorien kanssa tingattuaan apulaiseni saivat sitten sovittua sopivan hinnan ja kyydin seuraavaan kylaan. Matkaa oli n.20km ja hinnaksi tuli n.1,5 Euroa.

Korjaamolle paastyani vika loytyikin nopeasti ja kavi ilmi etta cdi boxi oli sanonut sopimuksen irti.Korjaamon kaverit hakivat jostain uuden boxin ja vara boxin ja pyora oli taas valmiina tien paalle. Korjauksen ja boxien hinnaksi tuli n.3 Euroa ja tippia eivat suostuneet vastaanottamaan.

Korjaamolla huomasin myos, etta mukanani kuljettama glogi oli hajonnut merimies sakkiini.Parempi niin, nyt on joulutunnelmaa koko reissuksi eika vain yhdeksi illaksi.

Oli kylla raskas paiva. Tein matkaa 15 tuntia n.500km matkalla mutta ilman pienia vastoinkaymisia en olisi tavannut noita kaikkia mukavia ihmisia joita nyt sain tavata.

Nyt alkaa pikkuhiljaa tottua tahan kaaokseen ja alkaa pyorankin kanssa olemaan sinut. Maisemat on upeita ja kovalevy ei ehdi tallentamaan kaikkea mita nakee. Eilen istui viisi apinaa tien varressa raapimassa itseaan ja naytti silta etta yksi olisi nayttanyt minulle peace merkkia... Nyt Ahmedabadissa muutaman yon ja sitten Diuhun.

Toihinkin tuli vahan ikava ja kavin shoppailemassa apuvalinemyymalassa. Pyoratuolin olisi saanut tinkaamatta mukaan n. 40 eurolla.

Ahaa elamyksia: Isommilla on etuajo-oikeus, katukoirat eivat ole yoaikaan ystavallisia, autoissa ei tarvita peileja eika vilkkuja, Gujaratin osavaltiossa ei myyda alkoholia??, moottoritiella ei saa ajaa moottoripyoralla, Kahvissa on valmiina maito ja paljon sokeria.

Hikoilua

Pyora oli aamulla parkissa hotellin edessa niin kuin sovittiin ja paasin matkaan. Mumbaista ulos ajaminen oli kylla aika tuskaista. Tunnelmat takasi mustat nahkavaatteet ja +30, vasemmanpuoleinen liikenne, outo pyora jossa kaikki hallintalaitteet vaarinpain, 10 000 000 ihmista riksoineen ja rekkoineen seka lehmat ja koirat. n. 2,5 tunnin paasta olin kaupungista viimein ulkona ja paasin maantielle jossa meno muuttuikin oikein leppoisaksi.Pyora oli yllattavan hyva ajettava ja tehotkin riittivat naille nopeuksille oikein hyvin.

Nyt Valsad nimisessa kaupungissa, jossa ajattelin viettaa rantalomaa muutaman paivan ja saada Enfieldin penkkia vahan korotettua.

Juksausta ja pyoran lunastamista.

Olin varannut huoneen netista Arma residency hotellista ilmaisella lentokentta noudolla ja soittanut hotelliin edellisena paivana etta tietavat tulla vastaan. Mumbain kentalta ulos tullessa on pieni aukea jonka aidan takana ovat vastaanottajat nimikyltteineen ja monenlaiset muut suharit, mutta minun nimeani ei nakynyt missaan. Hetken aikaa palyiltyani sain sitten apua herrasmiehelta, joka radiopuhelimen kanssa piti aukeata hallinnassa ja ohjasi ihmisia oikeisiin suuntiin. Tama oikein mukava kaveri sano heti etta tama on Intia ettei taalla voi luottaa ihmisiin ja yhteen soittoon etta anna hotellin numero niin soitetaan uudestaan. No sitten soitettiin hotellliin ja isoksi yllatyksekseni hotellissa kerrottiin etta ei olla vastassa, koska varaus alkaa vasta huomenna ja tanaan on taytta. 10 min selvittelyn jalkeen tulin siihen tulokseen etta minulla ei olekkaan noutoa eika huonetta ja lopetin puhelun hieman tappi otsassa. No onneksi tama ystavallinen apuri sanoi puhelun paatyttya taikasanat "Minun kaverillani on hotelli ihan tassa lahella josta saat varmasti huoneen" jolloin heti leikkasi etta nyt on Mikkoa ukotettu ja soitettu vaaraan paikkaan. Joten kerroin kaverille etta voi itse menna sinne hotellin ja 2$@$@$@% Otin oman puhelimen kateen ja soitin hotelliin josta kerrottiin etta minua kylla odotetaan kentalla ja pian jo tapasinkin kuskini ja paasin onnelisena hotelliin.

Hotellihuone olikin oikein viihtyisa kaapelikanavineen ja tuhkakuppeineen. Ikkunan puuttumisesta pienta miinusta.

Aamulla sitten herattanyani lahdin noutamaan pyoraani uusiin juksauksiin valmistautuneena, mutta kaikki menikin aivan nappiin. Ei minkaanlaista ylimaaraista rahastusta vaan pyora oli kuin olikin kaikkineen papereineen valmiina ajoon. Eli huomenna aamulla tuodaan pyora ja tilaamani varasosat hotellin eteen kun en viela tanaan halunnut vasyneena lahtea ruuhkan sekaan harjoittelemaan.

Tanaan viela ostoksia Mumbaissa ja huomenna pohjoista kohti...

Kuumeilua

Viimeinen työpäivä takana ja kahdeksan viikkoa lomaa edessä. Vajaa kaksi vuorokautta lähtöön aiheuttaa jo pientä matkakuumetta. Huomenna Jouluateria ja lahjojen luovutus äiteelle ja sitten onkin velvollisuudet hoidettu. Matkatavaratkin on jo katsottu valmiiksi ja ovat pakkausta vailla.( Jotain varmasti unohtui, mutta tärkeimmät on ja loput saa hankittua Mumbaista)

Eli sunnuntaina 19.45 Pariisiin Air Francella, yö kentällä ja aamulla jatkolento Mumbaihin. Mumbaissa pitäisi olla Enfield noudettavissa heti tiistai aamuna. Sitten lisää...