Matkanteko sujui todella joutuisasti uudella 4-kaistaisella tiella. Saatiin puksutella melkein koko ajan maksimit 80km/t. Pysahdyttiin matkalla yoksi Maduraihin katsastamaan temppelit (etsi kuvasta apina) ja aamulla jatkettiin matkaa Pondicherryyn.
Pondicherry on Ranskan entinen siirtokunta jonka kylla huomaa. Kadunnimet ovat ranskaksi, on hyvia ravintoloita jossa on menut ranskaksi, poliiseilla on hassu ranskalainen hattu ja kadut ovat Intiaan oudon siisteja ja meininki lansimaista.Oikein viehattava paikka kuume ripuloida.
Uusilla voimilla jatkettiin sitten matkaa Chennaihin ja Enfieldin tehtaille. Eli tehtaille on mahdollisuus paasta kierrokselle n.9 euron hintaan lauantaisin.
Kierrokselle kannattaa ilmottautua etukateen mita me emme tietenkaan olleet tehneet, mutta tuurilla paasimme vanhemman ranskalais pariskunnan kierrokselle mukaan.
Tehtaalla on 850 tyontekijaa ja pyoria valmistuu vuodessa n.60 000 joista 10% menee vientiin. Pyoria tehdaan kolmessa vuorossa ja kokoonpanon tyontekijoiden palkat alkavat 60 e/kk ja nousevat kokemuksen ja tyotehtavien mukaan jopa 240 e/kk. Vientiin menevat pyorat tehdaan nykyaan erilinjalla isojen poikkeavuuksiensa takia, mm. vientipyorien tankit lakataan kahteen kertaa ettevat ne ruostu puhki pitkan kuljetuksen aikana. Oli todella mielenkiintoista nahda miten pyoran kasaaminen ja testaaminen kaytannossa tapahtuu, harmi vaan ettei kuvia saanut ottaa kuin muutamassa pisteessa. Ja pensselimies oli kylla aika guru, tai oikeastaan heita on kaksi jotka maalavat kasin kaikkien tankkien koristeviivat.
Huomenna uudet Enfield-paidat paalla kohti Bangalorea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti