Tarunhohtoinen Konstantinopolis kuvina

Thessalonikista Istanbuliin

<


Thessalonikista eteepain rauhallista ajoa aika tasaisessa maastossa. Ei mitaan kovin ihmeellista nahtavaa ja yot leirinta-alueilla. Leirinta-alueet oli kylla ihan mukavia kun sijaitsivat rannalla joten pysty kayda joka ilta uimassa. Leirinta-aluiden hinnat kreikassa oli 7-11 Euroa.

Kun rajan ylitti Turkkiin meno muuttui heti mielenkiintoisemmaksi. Alkoi olla kadulla elamaa ja jodlaus kuulua torneista. Otin heti alkuun veitsen kaulalle ja leikkautin parran. Hotellin hintakin alkoi sopia budjettiin kun huoneen ilman omaa suihkua sai 7 Eurolla/

Aamulla ehdin ajella 38 km kun alkoi jalka vispaamaan, ajattelin etta klossi on varmaan irronnut mutta hetken paasta jalka irtosi poljin mukanaan. Kampi keskelta poikki. Olin toki huomannut etta lihakset jalaissa on kehittyneet mutta etta oikein noin paljon. Taytyy varmaan ottaa yhteytta Fsa:han ja kysya mahdollista takuuta, ei kai toi ihan normaalia ole.

No matka jatkui bussilla ja metrolla ja ratikalla Istanbuliin ja Paris hostelliin jossa vietan 5 yota. Pitaisi ainakin kayda hakattavana kylpylassa ja vieda pedaali ja puolikas kampi kaymaan aasian puolella.

Kilometreja kertyi kaikkiaan 3414 km. Voin kylla suositella pyorailya matkailumuotona kaikille jos vaan on aikaa. Kunto nousee, paino laskee, nakee paljon enemman ja tuntuu etta ihmistenkin on helpompi lahestya kun on pyoralla liikenteessa. Ehtii todella ajatella asioita ja porautua paan sisaan ainakin jos on yksin liikenteessa. Minun mielesta pyorailyyn ei tarvi mitaan huippukuntoa, enemmankin se on paasta kiinni etta paattaa vaan polkea rauhassa sen 100km. Ensinmaisen viikon jalkeen se alkaa menna omalla painollaan.

Tulen jatkossakin tekemaan reissuja pyoralla ja tietenkin hyotypyorailemaan kaupungissa, mutta pakko tunnustaa loppuun etta tulin siihen tulokseen etta olen enemman moottoripyorailija kuin polkupyorailija. Mutta ehka sekin viela joskus muuttuu...

Päivitys: Otin Fsa:han yhteyttä ja käskivät lähettää kammen Italiaan tutkittavaksi niin lähettävät uuden setin postissa. Hyvä hyvä.

Aghios georgios 84,4km
Nea karvali. 96,8km
Favari. 82,2 km
Alexandropolis. 100,5km
Ipsala. 54km
Istanbul. 38,3km

Korcesta Thessalonikiin

Lahdin aamulla ajoissa basaarin auettue liikenteeseen ja hieman jannittyneensa rajaa kohti. Rajalle saavuttua kopille jonon ohi ja passi tiskiin, kultahampaiden valahdys ja peukku pystyyn. Ja ei kun etiapain. Joten ei se leima niin tarkea vissiin sitten ollutkaan.

Vahan rajan jalkeen tulee lasku ja jonka jalkeen alkaa tiukka nousu kohti n. 2000m korkeutta. Taluttaessa huomasin etta trihloni oli tehnyt tehtavansa jalalleni ja ylospain puskeminen ei ollut enaa yhtaan miellyttavaa. Florinasta eteenpain maasto olikin sitten helpompaa. Auringon alkaessa laskea paatin etta ajan viela seuraavaan isompaan kaupunkiin hostelliin tai campinkiin. Giannitsaan saavuttua sain kuulla etta ei taalla ole hostellia tai campingia joten paatin ajaa yonkin. Yolla ajaminen olikin mukavaa viileydesta johtuen koirien arisemista lukuunottamatta. Pahin tilanne sattui kun menin huoltoaseman pihaan missa kuusi koiraa nukkui rauhassa, viereen ajettuani ne huomasivat minut ja hampaat esilla lahtivat peraan. Adrealiini antaa kummasti voimaa vasyneisiin jalkoihin, varmaan jai mustaa viivaa asfattiin kun polkasin nollasta neljaankymppiin. Noin 100 m koirat juoksivat perassani ja vieressani. Hetken tuntui etta jotkut olisivat roikkuneet takalaukuissanikin. Hampaan jalkia ei kylla loytynyt. Tilanteesta selvittyani jatkoin matkaa ja otin muutamat tunnin torkut bussipysakilla.

Aamun sarastaessa alkoi takakumi puhkeilla, paikkasin kumia ja aina tarkastin ulkorenkaan mutta mitaan syyta puhkeamiselle en loytanyt. Kolmannen kerran jalkeen kun sain renkaan paikalle huomasin etta etukumi oli tyhja. Silloin meni hermot ja paatin etta en ala enaa avaamaan rengasta kun matkaa Thessalkonikiinkin on vajaa 28 km vaan lahdin taluttamaan eteenpain, otin noin 5 askelta ja katsoin taakse etta tulee pakettiauto. Nostin peukun pystyyn ja auto pysahtyi. Se oli Fedexin pakettiauto ja George joka oli muuttanut Australiasta naisen perassa 28 v sitten. Loppumatka sujuikin kivasti kuunnellen Georgen juttua vahvalla Australian aksentilla ja paketteja eri paikkoihin jaellen.

Sohvasurffaus isantani Kostas oli niin mukava etta lupasi majoittaa minut jo paivaa aikaisemmin mita oli sovittu. Kostaksella oli vieraana myos Puolalais pariskunta joka tienasi rahaa matkustamiseen tekemalla saippuakupolia kadulla. Ei mita tahansa kuplia vaan kuplia jotka voivat olla jopa 6 m pitkia. Vietinkin hauskan illan seuratessa tata kuplapariskuntaa ympari kaupunkia. Seuraavana paivana Kierreltiin Kostaksen skootterilla ympari kaupunkia katsomssa nahtavyyksia ja syomassa. Kostaksella oli myos vaaka jossa kaydessani sain ilokseni huomata 8 kg rasvaa jaaneen tien varteen. Kylla pyoraily on vaan hyva tapa matkustaa. Business and pleasure vai miten se nyt meni.

Taalla tein myos paatoksen etta en jatka Istanbulista eteenpain vaan lennan suomen kautta Intiaan. Vaikka valilla pidan itseni kiusaamisesta niin Turkin vuoret ja 7000 km matka Istanbulista Delhiin on vaan liikaa. Enka myoskaan halua menna junalla ja bussilla koska sillon jaa kaikki mita kaupunkien valissa nakematta. Eli maata pitkin matka jaa viela tulevaisuuteen, ehka joskus viela hyvassa seurassa vink vink Mikko V.

Eli nyt on varattu 16.8 lento Istanbulista Helsinkiin jossa hoidan Intian viisumin ja papereita reissussa kadonneiden tilalle jotka saatuani jatkan sitten lentaen Intiaan katsomaan mita ne ovat saaneet tehtya Enfieldilleni pajalla.

Nyt Turkkia kohti.

Korche
Thessaloniki 224km

Tiranasta Korceen ja triathloni

Muutama oikein kiva paiva Tiranassa. Kaupungissa ei mitaan erikoista nahtavaa, tuli oikeastaan vaan istusteltua hostellin puutarhassa ja lassytettya muiden matkailijoiden kanssa. Yksi pyorailijakin oli Ranskasta, joka oli 10 paivassa polkaissut kilpapyoralla Pariisista Tiranaan. Ajelee kuulemma valilla oisinkin ja oli yhtena vuorokautena paahtanut 400km.... Lisaksi osallistuin paikalliseen pyora tapahtumaan pyorailyn puolesta, jossa ajeltiin pikku lenkki kaupungin kaduilla. Osallistujia oli 13 minun lisakseni, joten kauhean isossa huudossa ei ole viela pyoraily taalla.
Lahto aamuna hain sitten viela ajosortsini korjaamosta joten paasin lahtemaan vasta kymmenen paikkeilla. Melkein heti Tiranasta Elbasaan lahtiessa alkaa aika railakas nousu jota jatkuu varmaan 15 km jonka jalkeen lasku Elbasaan. Elbasasta jatkoin pikkuteita pitkin kohti Korcea. Tiet vaan pienenivat pienenemistaan ja muuttuivat hiekkatieksi mutta maisevat olivat aivan mahtavat. Ilta menikin sitten maisemia ihaillen ja taluttaessa seka tienvarren koiria hatistaessa. Leiripaikaksi loytyi vuorenrinteelta korkealta kiva paikka pusikoiden suojasta. Joku muukin oli vissiin paikalla ollut kun oli teltan kokoinen paikka siivottu valmiiksi kivista.


Seuraavana aamuna pyoraa pakatessa huomasin etta tarakasta oli yksi pystyputki ja kaksi vaakaputkea poikki joten tien erittain huonosta kunnosta johtuen meni taluttamiseksi. Taluttamista sitten riittikin seuraavat 30 km jonka jalkeen alkoi asfaltti. Eli suoritin jonkunlaisen triahlonin josta 30 km taluttamista ja 34km pyorailua ja valilla joessa pulikoimista.

Todella hikisen urakan paatteksi saavuin Korceen jossa majotuin varmaan ajanlaskun alusta saakka olleeseen hotelliin joka sijatsi keskella basaaria.Huoneissahan ei ole pistorasioita eika toimivia lamppuja. Arvatenkin yhteisessa vessassa kaynti aiheuttaa silmien kirvelya. Aamulla tuli heratys aurinkon nousun aikaan rikkinaisista ikkunoista kun basaari alkoi auteta. Sijainnista oli hyotyakin kun tarakan korjaus onnistui katevasti ihan naapurissa hieman kovaa metallia ja popniitteja lisaillen. On muuten aika harvinaisen hienot ja kalliit merkkikoneet nailla taalla ihan pienimmissakin kadunvarsi puljuissa. Mista lie loytaneet...

Taytyy sanoa etta Albania on ehdottamasti maa mihin tulen viela Slovenian lisaksi uudestaan. Ihmiset ovat aivan mahtavia ja maa on todella erilainen muuhun eurooppaan verrattuna. En ole kertaakaan tuntenut oloani turvattomaksi taalla vaikka kaikenlaisia ennakkoluuloja maasta olikin ennen tanne tuloa. Matkasuunnitelmakin on seuraavalle reissulle valmiina, ostaa aasi jostain etelasta ja vaellella sen kanssa pohjoiseen jossa aasin voisi sitten myyda reissun paatteeksi pois.

Mutta huomenna hieman jannittyneena Kreikan suuntaan. Huomasin etta passista puuttuu Albanian leima mika siella pitaisi olla. Mutta onhan minulla aikaa selvitella.






Bullar 40.46.27 P 20.18.01 95,2 km
Korce 64,4 km