Korcesta Thessalonikiin

Lahdin aamulla ajoissa basaarin auettue liikenteeseen ja hieman jannittyneensa rajaa kohti. Rajalle saavuttua kopille jonon ohi ja passi tiskiin, kultahampaiden valahdys ja peukku pystyyn. Ja ei kun etiapain. Joten ei se leima niin tarkea vissiin sitten ollutkaan.

Vahan rajan jalkeen tulee lasku ja jonka jalkeen alkaa tiukka nousu kohti n. 2000m korkeutta. Taluttaessa huomasin etta trihloni oli tehnyt tehtavansa jalalleni ja ylospain puskeminen ei ollut enaa yhtaan miellyttavaa. Florinasta eteenpain maasto olikin sitten helpompaa. Auringon alkaessa laskea paatin etta ajan viela seuraavaan isompaan kaupunkiin hostelliin tai campinkiin. Giannitsaan saavuttua sain kuulla etta ei taalla ole hostellia tai campingia joten paatin ajaa yonkin. Yolla ajaminen olikin mukavaa viileydesta johtuen koirien arisemista lukuunottamatta. Pahin tilanne sattui kun menin huoltoaseman pihaan missa kuusi koiraa nukkui rauhassa, viereen ajettuani ne huomasivat minut ja hampaat esilla lahtivat peraan. Adrealiini antaa kummasti voimaa vasyneisiin jalkoihin, varmaan jai mustaa viivaa asfattiin kun polkasin nollasta neljaankymppiin. Noin 100 m koirat juoksivat perassani ja vieressani. Hetken tuntui etta jotkut olisivat roikkuneet takalaukuissanikin. Hampaan jalkia ei kylla loytynyt. Tilanteesta selvittyani jatkoin matkaa ja otin muutamat tunnin torkut bussipysakilla.

Aamun sarastaessa alkoi takakumi puhkeilla, paikkasin kumia ja aina tarkastin ulkorenkaan mutta mitaan syyta puhkeamiselle en loytanyt. Kolmannen kerran jalkeen kun sain renkaan paikalle huomasin etta etukumi oli tyhja. Silloin meni hermot ja paatin etta en ala enaa avaamaan rengasta kun matkaa Thessalkonikiinkin on vajaa 28 km vaan lahdin taluttamaan eteenpain, otin noin 5 askelta ja katsoin taakse etta tulee pakettiauto. Nostin peukun pystyyn ja auto pysahtyi. Se oli Fedexin pakettiauto ja George joka oli muuttanut Australiasta naisen perassa 28 v sitten. Loppumatka sujuikin kivasti kuunnellen Georgen juttua vahvalla Australian aksentilla ja paketteja eri paikkoihin jaellen.

Sohvasurffaus isantani Kostas oli niin mukava etta lupasi majoittaa minut jo paivaa aikaisemmin mita oli sovittu. Kostaksella oli vieraana myos Puolalais pariskunta joka tienasi rahaa matkustamiseen tekemalla saippuakupolia kadulla. Ei mita tahansa kuplia vaan kuplia jotka voivat olla jopa 6 m pitkia. Vietinkin hauskan illan seuratessa tata kuplapariskuntaa ympari kaupunkia. Seuraavana paivana Kierreltiin Kostaksen skootterilla ympari kaupunkia katsomssa nahtavyyksia ja syomassa. Kostaksella oli myos vaaka jossa kaydessani sain ilokseni huomata 8 kg rasvaa jaaneen tien varteen. Kylla pyoraily on vaan hyva tapa matkustaa. Business and pleasure vai miten se nyt meni.

Taalla tein myos paatoksen etta en jatka Istanbulista eteenpain vaan lennan suomen kautta Intiaan. Vaikka valilla pidan itseni kiusaamisesta niin Turkin vuoret ja 7000 km matka Istanbulista Delhiin on vaan liikaa. Enka myoskaan halua menna junalla ja bussilla koska sillon jaa kaikki mita kaupunkien valissa nakematta. Eli maata pitkin matka jaa viela tulevaisuuteen, ehka joskus viela hyvassa seurassa vink vink Mikko V.

Eli nyt on varattu 16.8 lento Istanbulista Helsinkiin jossa hoidan Intian viisumin ja papereita reissussa kadonneiden tilalle jotka saatuani jatkan sitten lentaen Intiaan katsomaan mita ne ovat saaneet tehtya Enfieldilleni pajalla.

Nyt Turkkia kohti.

Korche
Thessaloniki 224km