Mikon pyöräpäiväkirja

Tarunhohtoinen Konstantinopolis kuvina

2010-08-15T08:47:00.005+03:00

Thessalonikista Istanbuliin

2010-08-12T10:08:00.006+03:00

<

Thessalonikista eteepain rauhallista ajoa aika tasaisessa maastossa. Ei mitaan kovin ihmeellista nahtavaa ja yot leirinta-alueilla. Leirinta-alueet oli kylla ihan mukavia kun sijaitsivat rannalla joten pysty kayda joka ilta uimassa. Leirinta-aluiden hinnat kreikassa oli 7-11 Euroa.

Kun rajan ylitti Turkkiin meno muuttui heti mielenkiintoisemmaksi. Alkoi olla kadulla elamaa ja jodlaus kuulua torneista. Otin heti alkuun veitsen kaulalle ja leikkautin parran. Hotellin hintakin alkoi sopia budjettiin kun huoneen ilman omaa suihkua sai 7 Eurolla/

Aamulla ehdin ajella 38 km kun alkoi jalka vispaamaan, ajattelin etta klossi on varmaan irronnut mutta hetken paasta jalka irtosi poljin mukanaan. Kampi keskelta poikki. Olin toki huomannut etta lihakset jalaissa on kehittyneet mutta etta oikein noin paljon. Taytyy varmaan ottaa yhteytta Fsa:han ja kysya mahdollista takuuta, ei kai toi ihan normaalia ole.

No matka jatkui bussilla ja metrolla ja ratikalla Istanbuliin ja Paris hostelliin jossa vietan 5 yota. Pitaisi ainakin kayda hakattavana kylpylassa ja vieda pedaali ja puolikas kampi kaymaan aasian puolella.

Kilometreja kertyi kaikkiaan 3414 km. Voin kylla suositella pyorailya matkailumuotona kaikille jos vaan on aikaa. Kunto nousee, paino laskee, nakee paljon enemman ja tuntuu etta ihmistenkin on helpompi lahestya kun on pyoralla liikenteessa. Ehtii todella ajatella asioita ja porautua paan sisaan ainakin jos on yksin liikenteessa. Minun mielesta pyorailyyn ei tarvi mitaan huippukuntoa, enemmankin se on paasta kiinni etta paattaa vaan polkea rauhassa sen 100km. Ensinmaisen viikon jalkeen se alkaa menna omalla painollaan.

Tulen jatkossakin tekemaan reissuja pyoralla ja tietenkin hyotypyorailemaan kaupungissa, mutta pakko tunnustaa loppuun etta tulin siihen tulokseen etta olen enemman moottoripyorailija kuin polkupyorailija. Mutta ehka sekin viela joskus muuttuu...

Päivitys: Otin Fsa:han yhteyttä ja käskivät lähettää kammen Italiaan tutkittavaksi niin lähettävät uuden setin postissa. Hyvä hyvä.

Aghios georgios 84,4km
Nea karvali. 96,8km
Favari. 82,2 km
Alexandropolis. 100,5km
Ipsala. 54km
Istanbul. 38,3km

Korcesta Thessalonikiin

2010-08-06T07:13:00.006+03:00

Lahdin aamulla ajoissa basaarin auettue liikenteeseen ja hieman jannittyneensa rajaa kohti. Rajalle saavuttua kopille jonon ohi ja passi tiskiin, kultahampaiden valahdys ja peukku pystyyn. Ja ei kun etiapain. Joten ei se leima niin tarkea vissiin sitten ollutkaan.

Vahan rajan jalkeen tulee lasku ja jonka jalkeen alkaa tiukka nousu kohti n. 2000m korkeutta. Taluttaessa huomasin etta trihloni oli tehnyt tehtavansa jalalleni ja ylospain puskeminen ei ollut enaa yhtaan miellyttavaa. Florinasta eteenpain maasto olikin sitten helpompaa. Auringon alkaessa laskea paatin etta ajan viela seuraavaan isompaan kaupunkiin hostelliin tai campinkiin. Giannitsaan saavuttua sain kuulla etta ei taalla ole hostellia tai campingia joten paatin ajaa yonkin. Yolla ajaminen olikin mukavaa viileydesta johtuen koirien arisemista lukuunottamatta. Pahin tilanne sattui kun menin huoltoaseman pihaan missa kuusi koiraa nukkui rauhassa, viereen ajettuani ne huomasivat minut ja hampaat esilla lahtivat peraan. Adrealiini antaa kummasti voimaa vasyneisiin jalkoihin, varmaan jai mustaa viivaa asfattiin kun polkasin nollasta neljaankymppiin. Noin 100 m koirat juoksivat perassani ja vieressani. Hetken tuntui etta jotkut olisivat roikkuneet takalaukuissanikin. Hampaan jalkia ei kylla loytynyt. Tilanteesta selvittyani jatkoin matkaa ja otin muutamat tunnin torkut bussipysakilla.

Aamun sarastaessa alkoi takakumi puhkeilla, paikkasin kumia ja aina tarkastin ulkorenkaan mutta mitaan syyta puhkeamiselle en loytanyt. Kolmannen kerran jalkeen kun sain renkaan paikalle huomasin etta etukumi oli tyhja. Silloin meni hermot ja paatin etta en ala enaa avaamaan rengasta kun matkaa Thessalkonikiinkin on vajaa 28 km vaan lahdin taluttamaan eteenpain, otin noin 5 askelta ja katsoin taakse etta tulee pakettiauto. Nostin peukun pystyyn ja auto pysahtyi. Se oli Fedexin pakettiauto ja George joka oli muuttanut Australiasta naisen perassa 28 v sitten. Loppumatka sujuikin kivasti kuunnellen Georgen juttua vahvalla Australian aksentilla ja paketteja eri paikkoihin jaellen.

Sohvasurffaus isantani Kostas oli niin mukava etta lupasi majoittaa minut jo paivaa aikaisemmin mita oli sovittu. Kostaksella oli vieraana myos Puolalais pariskunta joka tienasi rahaa matkustamiseen tekemalla saippuakupolia kadulla. Ei mita tahansa kuplia vaan kuplia jotka voivat olla jopa 6 m pitkia. Vietinkin hauskan illan seuratessa tata kuplapariskuntaa ympari kaupunkia. Seuraavana paivana Kierreltiin Kostaksen skootterilla ympari kaupunkia katsomssa nahtavyyksia ja syomassa. Kostaksella oli myos vaaka jossa kaydessani sain ilokseni huomata 8 kg rasvaa jaaneen tien varteen. Kylla pyoraily on vaan hyva tapa matkustaa. Business and pleasure vai miten se nyt meni.

Taalla tein myos paatoksen etta en jatka Istanbulista eteenpain vaan lennan suomen kautta Intiaan. Vaikka valilla pidan itseni kiusaamisesta niin Turkin vuoret ja 7000 km matka Istanbulista Delhiin on vaan liikaa. Enka myoskaan halua menna junalla ja bussilla koska sillon jaa kaikki mita kaupunkien valissa nakematta. Eli maata pitkin matka jaa viela tulevaisuuteen, ehka joskus viela hyvassa seurassa vink vink Mikko V.

Eli nyt on varattu 16.8 lento Istanbulista Helsinkiin jossa hoidan Intian viisumin ja papereita reissussa kadonneiden tilalle jotka saatuani jatkan sitten lentaen Intiaan katsomaan mita ne ovat saaneet tehtya Enfieldilleni pajalla.

Nyt Turkkia kohti.

Korche
Thessaloniki 224km

Tiranasta Korceen ja triathloni

2010-08-02T10:18:00.008+03:00

Muutama oikein kiva paiva Tiranassa. Kaupungissa ei mitaan erikoista nahtavaa, tuli oikeastaan vaan istusteltua hostellin puutarhassa ja lassytettya muiden matkailijoiden kanssa. Yksi pyorailijakin oli Ranskasta, joka oli 10 paivassa polkaissut kilpapyoralla Pariisista Tiranaan. Ajelee kuulemma valilla oisinkin ja oli yhtena vuorokautena paahtanut 400km.... Lisaksi osallistuin paikalliseen pyora tapahtumaan pyorailyn puolesta, jossa ajeltiin pikku lenkki kaupungin kaduilla. Osallistujia oli 13 minun lisakseni, joten kauhean isossa huudossa ei ole viela pyoraily taalla.
Lahto aamuna hain sitten viela ajosortsini korjaamosta joten paasin lahtemaan vasta kymmenen paikkeilla. Melkein heti Tiranasta Elbasaan lahtiessa alkaa aika railakas nousu jota jatkuu varmaan 15 km jonka jalkeen lasku Elbasaan. Elbasasta jatkoin pikkuteita pitkin kohti Korcea. Tiet vaan pienenivat pienenemistaan ja muuttuivat hiekkatieksi mutta maisevat olivat aivan mahtavat. Ilta menikin sitten maisemia ihaillen ja taluttaessa seka tienvarren koiria hatistaessa. Leiripaikaksi loytyi vuorenrinteelta korkealta kiva paikka pusikoiden suojasta. Joku muukin oli vissiin paikalla ollut kun oli teltan kokoinen paikka siivottu valmiiksi kivista.

Seuraavana aamuna pyoraa pakatessa huomasin etta tarakasta oli yksi pystyputki ja kaksi vaakaputkea poikki joten tien erittain huonosta kunnosta johtuen meni taluttamiseksi. Taluttamista sitten riittikin seuraavat 30 km jonka jalkeen alkoi asfaltti. Eli suoritin jonkunlaisen triahlonin josta 30 km taluttamista ja 34km pyorailua ja valilla joessa pulikoimista.

Todella hikisen urakan paatteksi saavuin Korceen jossa majotuin varmaan ajanlaskun alusta saakka olleeseen hotelliin joka sijatsi keskella basaaria.Huoneissahan ei ole pistorasioita eika toimivia lamppuja. Arvatenkin yhteisessa vessassa kaynti aiheuttaa silmien kirvelya. Aamulla tuli heratys aurinkon nousun aikaan rikkinaisista ikkunoista kun basaari alkoi auteta. Sijainnista oli hyotyakin kun tarakan korjaus onnistui katevasti ihan naapurissa hieman kovaa metallia ja popniitteja lisaillen. On muuten aika harvinaisen hienot ja kalliit merkkikoneet nailla taalla ihan pienimmissakin kadunvarsi puljuissa. Mista lie loytaneet...

Taytyy sanoa etta Albania on ehdottamasti maa mihin tulen viela Slovenian lisaksi uudestaan. Ihmiset ovat aivan mahtavia ja maa on todella erilainen muuhun eurooppaan verrattuna. En ole kertaakaan tuntenut oloani turvattomaksi taalla vaikka kaikenlaisia ennakkoluuloja maasta olikin ennen tanne tuloa. Matkasuunnitelmakin on seuraavalle reissulle valmiina, ostaa aasi jostain etelasta ja vaellella sen kanssa pohjoiseen jossa aasin voisi sitten myyda reissun paatteeksi pois.

Mutta huomenna hieman jannittyneena Kreikan suuntaan. Huomasin etta passista puuttuu Albanian leima mika siella pitaisi olla. Mutta onhan minulla aikaa selvitella.

Bullar 40.46.27 P 20.18.01 95,2 km
Korce 64,4 km

Bibinjasta Tiranaan

2010-07-29T08:55:00.009+03:00

Lepailin vain yhden paivan Bibinjassa ja paatin lahtea Joseban matkassa etelaa kohti. Eli Joseballa on jonkun nakoinen proggis etta keraa matkalla Espanjasta Vietnamiin lapsilta piirustuksia ja ottaa kuvia lapsista ja vanhemmista. Lopussa sitten keraa piirustukset yhteen ja katsoo miten kuvat muuttuvat eri maailman kolkissa. Kaverilla oli aika riskisti tavaraa pyorareissulle, pyora tavaroineen painaa n.90kg eli yli puolet enemman kuin minulla. Pyorasta loytyvat mm. pro kamera vehkeet, kannettava, 500 puuvarikynaa lapsille ja seka sponsorilta ravinnoksi saatu 500 pussia ateriankorvike jauhetta kolmena eri makuna. Budjettina kaverilla oli muutamia satoja euroja joten seuraavat yota vietettiin metsissa ja rannoilla makaronia syoden. Oli oikein mukavaa mutta Kroattian rannikko alkoi kaikessa upeudessaan tulla jo korvista ulos. Viidentena paivana sovittiin etta jatkan omaa nopeampaa tahtia eteenpain koska meilla oli eri tempo pyorien painosuhteesta johtuen.

Seuraavana paivana saavuin sitten Montenegroon jossa samat upeat maisemat jatkui mutta hintataso putosi ja ihmisetkin tuntuivat jotenkin rennomilta. Jos pitaisi valita tulevaisuudessa niin skippaisin melkein koko Kroatian rannikon Dubrovnikkia lukuunottamatta ja menisin suoraan Montenegron puolelle. Montenegrossa loysin hauskan hylatyn leirintaalueen missa oli ymparivuotisia karavaanareita ja missa pystyi yopya ilmaiseksi ilman juoksevaa vetta tai vessoja tietenkin. Umpeen kasvaneessa paikassa oli vanhoja huoltorakennuksia ja mokkien jamia puiden keskella ja rannalle oli laitettu oikein mukava pikku kuppila. Paikka loytyy koordinaaateista: 42.16.25 p 18.53.27

Siita sitten polkain Albaanian puolelle mihin pienen alku jarkytyksen jalkeen nopeasti ihastuin. Rajanylitys tapahtui nopeasti ilman ongelmia ja heti rajan jalkeen tapasi Puolaisen pyorailijan jolta sain Albanian kartan. Rajalta Shkoderiin pain mentaessa on tien varressa 50 m valein pienia bunkkereita joita on talojen pihoissa ja pelloilla. Shkroderiin tultaessa on vanha yksikaistainen silta missa romanilapset piinaavat autoilijoita. Mina sain varmaan polkupyorasta johtuen hyvaa kohtelua ja minulle tarjottiin vaan purukumia. Shkrodrin lipeilla menin sitten Hollantilaisten pitamalle oikein mukavalle leirinta-alueelle jossa oli kaikki palvelut wi-fi:sta uima-altaaseen ja pyorailijoille oli viela alennus hinnat.

Aamulla jatkoin Hollantilaisen pyorailijan Ericin kanssa Tiranaa kohti. Ericilla oli oikein mielyttava pyoraily tyyli, aamulla naytti punaviinipulloa ja sano etta tama pitaa juoda ennen puoltapaivaa. Paiva ja reilu 100km menikin sitten oikein leppoisasti viinia ja olutta tissutellen. Ihmiset pikkuteiden varrella olivat todella ystavallisia ja kasilapsyja sai antaa vahan valia. Alkuillasta saavuimme oikein kivaan Tirana backbacker hostelliin jonka Eric tiesi mutta joka sattui olemaan taynna. Nukuin sitten ensinmaisen yon riippumatossa ja seuraavat kaksi saan nukkua sisalla. Lauantaina meinaan jatkaa matkaani pikkuteita kohti Macedoniaa ja Kreikkaa.

Marina 43.30.57 P 16.05.04 I 111,52km
Baska Voda 43.21.04 P 16.57.23 I 99,09km
Topolo 42.52.12 P 17.41.57 I 108,2 km
Kupari 42.37.28 P 18.11.22 I 76,8 km
Przno? 42.16.25 P 18.53.27 I 88,7km
Bushat 41.55.27 P 19.32.25 I 126,4 km
Tirana 41.19.19 P 19.49.32 I 106,7 km

Wienista Novaljaan

2010-07-20T11:36:00.006+03:00

Wienin ja Grazin valissa se sitten tapahtui, pyora levahti. Yht'akkia alkoi takapyora vipottaa niin maan perkuleesti. Tarkemmin katsoessa huomasin etta vannne oli murtunut ainakin 4 pinnan juuresta eika pinnojen kiristaminen auttanut mitaan. Soitto Grazin hostille ja 60 km junakyyti Arnold Schwarzeneggerin kotikaupunkiin. Ensinmaisessa liikkeessa ei oikeaa vannetta loytynyt mutta seuraavassa natsasi. Uusi vanne alta alle toineen 69 Euroa. Sain vahan alennusta kun omistaja tiesi tilanteen vakavuuden koska itselle oli kaynyt samanlailla 5 vuotta sitten Kroatiassa.

Mukava ilta Grazissa, pyorailijan luona joka on ajanut Itavallasta Syyrian kautta Egyptiin josta meinaa vuodenvaihteen jalkeen jatkaa matkaa Sudaniin.

Aamulla sitten hostin ohjeiden mukaan mukavaa pyoratieta pitkin kohti Sloveniaa. Ajelin niin ajatuksissani etten katsellut sen enempaa kyltteja ja ylimaaraista lenkkia tulikin noin 50 km. Sloveniaan tullessa pyoratiet loppuivat kuin seinaan mutta myos maisemat tulivan vallan upeiksi. Vihreaa kumpuilevaa maastoa silminkantamattomiin. Olin yhden yon Mariborissa nauttien muutaman ruskean puikon hostin ja hanen kavereiden kanssa.

Seuraavana paivana raskasta polkemista +35 asteessa mutta saavuin kuin saavuinkin illan suussa Ljubljanaan, jossa hostille tavarat, suihku ja metelkovaan illaksi. Mukava ilta katsellen bandia ja nauttien virvokkeita. Seuraavana paivana edellisen illan hauskuuden tunti luissa ja ytimissa mutta oli vapaa paiva, joten paiva menikin makoillessa Matejin kampilla. Slovenia oli kylla hieno maa, joskus taytyy tulla tekemaan jonkunlainen vaellus tanne.

Seuraavan aamuna sitten vahan viela tukkoisena kohti Kroatiaa jonka rajalla sain pitkasta aikaa leiman passiin ja rajalta viela kevyt polkaisu karavaanari jonossa Iciciin jossa yovyin muitten turistien seassa tapotaydella leirinta-alueella.

Siita sitten kahdessa paivassa polkenut tanne Novaljaan. Maisemat matkalla todella upeita mutta en olisi kylla tullut fillarilla tanne ainakaan tahan aikaan vuodesta, jos olisin tiennyt minkalaiset ajo-olosuhteet taalla on. Tiet ovat kapeita ja etelaanpain mentaessa joutuu ajamaan jyrkanteen reunalla. Ja nyt taalla liikkuu autoja jatkuvassa jonossa, joten koko ajan saa olla varuillaan. Lisaksi vaivaa todella kovat tuulenpuuskat jotka meinaavat tempaista mukaansa. Heikkoina hetkina tulee kylla mietittya etta mita oikein teen taalla? Miksen olisi jo ennemmin Intiassa juomassa kaljaa ja ajamassa moottoripyoraa. Mutta lopussa kun on selviytynyt paivasta ja paasee leiriytymaan ja syomaan niin se palkitsee. Tai kuten eilen kavi, niin paivan kovimman nousun loppuvaiheilla, kun tyonsin pyoraani ylospain vastatuuleen niin ohi ajaneet Hollantilaiset karavaanarit taputtivat autojensa ikkunasta.

Oikean jalan polvitaive on vahan ollut kipeana. Ensin tuntui vaan taluttaessa mut nyt myos ajaessa. Taytyy pitaa pitempi paussi kun loytaa kivan paikan, niin kylla kai se siita oikenee.

Mutta joo, odotan jo innolla Albaniaa, onko siella todellakaan mitaan???

Paivitetaan viela samaan syssyyn. Loysin mukavan lepopaikan Zadarin etelapuolelta Bibinjesta. Kun olin saanut teltan kasattua, paikalle saapui Espanjalainen valokuvaaja Joseba, joka oli matkalla polkupyoralla Vietnamiin... Joten juteltavaa puutteellisesta kielitaidostamme riippumatta riitti.

Myohemmin seurueeseen liittyi viela Brasilialais-Saksalainen pariskunta joka oli liikkeella moottoripyoralla seka Slovenialais-Kroatialainen karavaanari pariskunta. Mukava ilta ja aamulla seitseman aikaan tultiin ravistelemaan telttaa jotta syomaan aamupalaa. Lepuutan polvea taalla muutaman paivan ja jatkan sitte splittiin.

Matkalla olen muuten tajunnut etta olen jo siina iassa etta voisin hyvin ruveta karavaanariksi. Mikas sen leppoisampaa ku illalla ottaa puikkoa ja naureskella naapureiden kanssa ja aamulla paistella pekonit keittiossa ja kayda vahan pulikoimassa. Siinahan se kesa menisi kivasti.

Joseban matkaa voi seurata taalla:Joseba

Langenwang 47*34'09 P 15*37'11 138,4 km
Graz 47*03'16 P 15*27'26 63 km
Marinbor 46*33'27P 15*38'38 116,78 km
Ljublajana 46*03'11 P 14*32'10 155,4 km
Icici 45*18'28P 14*17'06 127,6km
Punta povile? 45*06'57 P 14*48'50 67,7 km
Novalja 44*32'36P 14*52'59 90,1 km
Bibinje 44*03'26P 15*17'22 99,1km

Wroclawista wieniin.

2010-07-11T09:11:00.005+03:00

Polkeminen alkoi olla vaikeaa Wroclawin jälkeen ja poljin muutaman lyhyemmän päivän,mutta kun sekään ei auttanut jalkojen tukkoisuuteen päätin pitää välipäivän Klodzkossa.

Leirintäalueella tapasin Saksalaisen Klaussin jonka polvi oli leikattu 4kk sitten ja hän oli kuntouttamassa sitä vaelluksella Kreikkaan... Pitäisi olla kuulemma perillä syyskuussa kun vähän kiertelee vuorilla. Ilta menikin sitten oikein leppoisasti Saksan peliä katsoessa, mukana seurueessa oli myös Puolalainen juna-aseman kuuluttaja, jonka Klaus oli bongannut jostain. Meillä ei ollut yhteistä kieltä mutta "onnellinen lihava mies" oli oikein mukavaa seuraa, aina kun matsissa tuli joku tilanne otti "olm" huikan, pudisti päätään, iski silmää ja naksautti kielellä. Harmi vaan kun Saksa hävisi niin piti maksaa omat juomat.

Siitä lähdin sitten aamusella hieman hassun olon kera Tsekkejä kohti. Tuntui että heti rajan ylitettyä meno olisi muuttunut jotenkin leppoisammaksi, ihmiset yrittivät auttaa kysyttäessä, eikä kuten Puolassa jossa on tämä Baltiasta tuttu palveluhalukkuus. Kysyttäessä jotain katse siirretään seinään tai kengän kärkiin ja jos viitsitään vastata jotain, niin toisteaan vaan samaa polinaa ja korotetaan ääntä.

Maisematkin alkoivat olla jo komeita ja mäkisiä, mikä alkoikin tuntua nopeasti reisissä joten isoimmat mäet on pitänyt mennä kyllä taluttaen. Lisäksi voimia on vienyt jatkuva helle, joka päivä on mittari huidellut kolmessakympissä. Välillä kun usko on meinannut loppua, on voimia ja pilviä täytynyt pyydellä korkeammaltakin taholta.

Siitä suhailin sitten Brnoon, jossa surffasin yhden yön ja aamulla seitsemän jälkeen lähdin polkemaan Wieniä kohti. Päivä menikin leppoisasti, kun pääsi ekan kerran polkemaan oikein viitoitettuja pyöräteitä pitkin Wieniin saakka. Matkaan tuli kiemurrellen 163km, mikä on pisin tähän mennessä ajamistani päivämatkoista. Illalla saapuessani kaupunkiin laitoin sohvasurffaajien last minute Vienna sivulle ilmoituksen tarvittavasta yösijasta ja puolen tunnin kuluttua olinkin jo Cristophin todella coolissa kämpässä. Sain käyttööni oman huoneen, oman tietokoneen ja avaimet käteen, ei voi kuin ihmetellä ihmisten hyväntahtoisuutta ja luottavaisuutta. Kahvitkin saa hakea keittiöstä tollasesta koneesta mikä jauhaa ensin pavut ja pyöräyttää sitten kurat suoraan kuppiin. Aika luxusta. Täällä 2 yötä ja sitten taas etelää kohti.

Yöpymispaikat:

Wroclaw 51* 8' 9 P 16*58'24 I
Uciechow 50*45'20 P 16*41'44 I
Klodzko 50*26'43 P 16*39'10 I
Lanskroun50*26'18 P 16*35'17 I
Brno 49*12'41 P 16*35'27 I
Wien 48*11'42 P 16*19'19 I

Matka jatkuu.

2010-07-04T15:53:00.008+03:00

Joo eli tasta tulikin ainakin hetkeksi polkupyorapaivakirja. Enfieldin ajaminen Intiasta kylla houkutti kovasti mutta olisi tullut kaikkineen aika kalliiksi eika pyoraa edes saisi Suomessa rekisteriin, joten paatin lahtea pyorailemaan ja nauttimaan euroopan kesasta.

Eli suuntana on Intia ja siella olisi tarkoitus sitten ajella hetki Enfieldilla ja myyda pois. En tieda viela varmasti miten tai milla sinne Intiaan saakka menen mutta yritan nyt ainakin alkuun polkea Istanbuliin asti ja katsella sitten.

Matka alkoi 22.6 laivalla vuosaaresta Gdyniaan josta ajelin 10 km Sopottiin jossa olinkin viikon leirintaalueella ja otin tuntumaa lomailuun. Oikein mainio paikka hienoine rantoineen ja reippailureitteineen Gdynian ja Gdanskin valissa.

Sielta sitten poljin Wroclawiin halki peltojen ja kylien. Oikeasti valilla Sopot-Wroclaw ei ole kylla mitaan nahtavaa. Nyt sohvasurffaajien kautta ekaa yota sisalla
Damienin ja kamppisten luona Wroclawin lahiossa.

Tassa yopymispaikat niin voi katsella polkaisuja:

Sopot 54*25'49 P 18*35'15 I
Czarna Woda 53*49'53 P 18* 6'16 I
Żnin 52*50'28 P 17*43'29 I
Zaniemyśl 52* 9'14 P 17* 8'58 I
Obornik Śl. 51*18'17 P 16*54'33 I
Wrocław 51* 8' 9 P 16*58'24 I

Huomenna fillarin huoltoa taalla ja tiistaina Tsekkeja kohti.

Viimeiset kilometrit

2010-01-27T13:36:00.004+02:00

Lauantaiaamuna mentiin kymmenen aikaan katsomaan Jannen pyörän tilaa, ja siellähän se kökötti jo melkein kasassa. Vain tankki puuttui ja ajateltiin että päästään varmaan pikaisten testausten jälkeen matkaan. No meni kuitenkin tunteja ettei pyörälle tapahtunut mitään vaan joku kävi vaan aina välillä vähän räpläämässä pyörää ja siirtyi muihin hommiin. No siinä sitten istuttiin jakkaroilla ja juotiin tunnin välein tsaikkaa jota tsaikkapoika kantoi eteemme. Välissä käytiin syömässä ja tultiin takaisin jakkaroillemme istumaan ja odottamaan.Vähän ennen kuutta sitten alkoi tapahtumaan, alkoi pyörän testaus ja eihän se tietenkään käynyt hyvin. Hirveen säätämisen jälkeen kymmenen paikkeilla illalla Janne sitten sai pyöränsä ja oltiin viimein valmiita tien päälle.

Muutama päivä sitten posoteltiin tasaista 60kmh kun Janne pyörä on sisäänajossa. Viimeiselle ajopäivälle osui yksi hienoimmista reiteistä. Välillä Satara-Poladpur oli kunnon serpentiinitietä ja korkeuttakin oli 1400m verran. Enfieldistä kyllä meinasi loppua ajo-ominaisuudet kesken kun päästeltiin täydellä kuormalla menemään 180 asteen kurveja. Polvipalat säilyivät naarmuttomina mutta hampaan välit oli pätkän lopussa täynnä ötököitä.

Mukavan päivän päätteksi vein sitten oman pyöräni Mahadiin pajalle laitettavaksi. Tilaukseen tuli täydellinen restaurointi omilla väreillä ja täydellisellä koneremontilla. Tehtiin viralliset sopimukset ja pyörän pitäisi olla valmiina heinäkuun 1. päivä. Jos elämässä ei tule isompia yllätyksiä vastaan, niin lennän kesälomalla takaisin Mumbaihin ja yritän ajaa pyörän Pakistanin ja Iranin kautta kotiin.

Aamulla hyppäsin bussiin ja lähdin Mumbaita kohti. Janne lähti palauttamaan pyöräänsä vuokraamoon ja pitäisi kohta olla kanssa täällä etelä-mumbaissa. Kaksi päivää täällä ja sitten lento kotiin. Todella nopeasti tuo 8 viikkoa vierähti, kyllä täällä vielä muutaman kuukauden olisi voinut helposti ajella. Yritän kirjoittaa joku päivä vielä jotain informatiivistakin matkasta...

Hellurei!

Bang-a-lore

2010-01-21T11:01:00.005+02:00

Lähdettiin ajoissa aamulla Chennaista ja ajateltiin ajaa mahtavat 350 km yhtenä päivänä. Matka etenikin uuden ison tien johdosta aika mukavasti mutta Bangaloren lähestyessä Jannen pyörän moottori alkoi pitää ylimääräistä kolinaa, joka voimistui koko ajan. Päästiin kuitenkin perille ja seuraavana aamuna suunnattiin Mehboobin Royal Enfield garagelle jossa vietettiin aamupäivä seuraten koneen purkausta ja odotellen diagnoosia.

Diagnoosi: Kampiakselissa klappia, Sylinteriputki mutkalla, venttiilit ja ohjurit loppuun kuluneet, kytkin loppuun kulunut, vaihteiston akselissa klappia, renkaiden laakerit loppu ja muuta pientä. Sovittiin että tehdään kunnon remontti ja vaihdetaan melkein kaikki liikkuvat osat.

Luvassa siis 5 päivän ajotauko ja 270€ lasku Jannen povitaskussa. Pyörän vuokraaja onneksi suostui hyväntahdoneleenä maksamaan laskusta puolet.

Minäkin ajattelin aloittaa pyörän pimppauksen ja tilasin itselleni ison 25 l tankin ja jousellisen single satulan pyörääni.

Nyt on sitten aikaa nauttia ison kaupungin palveluista. Vaihdettiin hotelli kahden ensinmäisen yön jälkeen M.G roadin lähelle hotelli Ajanthaan jossa huone maksaa kyllä puolet enemmän kuin edellisessä. Hintaa on n.11€ yö mutta pihalta löytyy kioski, leipomo ja nettikahvila ja kyllä tämä on niin hieno paikka että varmaan ainakin yhden tähden suomessakin saisi.

Bangalore on aika leppoisa kaupunki ja juuri tähän M.G roadin ympäristöön on kehittynyt mukavasti palveluita. Kävelyetäisyydeltä löytyy Kfc, Mac Donalds, Hard rock cafe sekä paljon muita baareja ja ravintoita. Monia isoja ostoskeskuksia länsimaalaisine merkkivaatekauppoineen sekä tietenkin kaupunkilomalle tuikitärkeät keilahalli sekä paljon elokuvateattereita. Tähän mennessä ollaan käyty katsomassa Avatar 3d ja Sherlock Holmes ja kummatkin olivat oikein hyviä. Avatar oli ensinmäinen näkemäni 3d leffa ja oli kyllä upea maailma luotu ja tarinakin oli oikein mukiinmenevä. Sherlock Holmesia näyttelevä Robert Downey jr. oli roolissaan loistava ja Guy Ritchiekin oli päässyt ohjaajana takaisin omalle tasolleen.

Eilen oli ohjelmassa Bannerghattan biological park ja safari. Nähtiin muutama tiikeri, leijona, karhu, jotain sarvipäitä ja puiston edustalla kerjäläisiä. Opittiin myös että bussissa punaiset penkit ovat naisille ja että myös bussissa musiikin volumet ovat 11 niin kuin Intiassa on muuallakin tapana. Kaupungissa liikkuessa on myös tullut huomattua että paikalliset nuoret puhuvat keskenään englantia, tiedä sitten haluavatko olla vaan cooleja vai puhuvatko ihan vaan oppimistarkoituksella.

Kolmena viimeisenä Bangaloren päivänä on luvassa ainakin syöpöttelyä ja juopottelua, discoveryn katselemista huoneessa ja riksakuskien kanssa kinastelua sekä kerjäläisten tukemista. Vaikka mukava paikka onkin, olisi kyllä jo kiva päästä tien päälle ja ajamaan vielä viimein rutistus ennen kotiinpaluuta.

Kanyakumarista Chennaihin

2010-01-16T13:15:00.004+02:00

Matkanteko sujui todella joutuisasti uudella 4-kaistaisella tiella. Saatiin puksutella melkein koko ajan maksimit 80km/t. Pysahdyttiin matkalla yoksi Maduraihin katsastamaan temppelit (etsi kuvasta apina) ja aamulla jatkettiin matkaa Pondicherryyn.

Pondicherry on Ranskan entinen siirtokunta jonka kylla huomaa. Kadunnimet ovat ranskaksi, on hyvia ravintoloita jossa on menut ranskaksi, poliiseilla on hassu ranskalainen hattu ja kadut ovat Intiaan oudon siisteja ja meininki lansimaista.Oikein viehattava paikka kuume ripuloida.

Uusilla voimilla jatkettiin sitten matkaa Chennaihin ja Enfieldin tehtaille. Eli tehtaille on mahdollisuus paasta kierrokselle n.9 euron hintaan lauantaisin.

Kierrokselle kannattaa ilmottautua etukateen mita me emme tietenkaan olleet tehneet, mutta tuurilla paasimme vanhemman ranskalais pariskunnan kierrokselle mukaan.

Tehtaalla on 850 tyontekijaa ja pyoria valmistuu vuodessa n.60 000 joista 10% menee vientiin. Pyoria tehdaan kolmessa vuorossa ja kokoonpanon tyontekijoiden palkat alkavat 60 e/kk ja nousevat kokemuksen ja tyotehtavien mukaan jopa 240 e/kk. Vientiin menevat pyorat tehdaan nykyaan erilinjalla isojen poikkeavuuksiensa takia, mm. vientipyorien tankit lakataan kahteen kertaa ettevat ne ruostu puhki pitkan kuljetuksen aikana. Oli todella mielenkiintoista nahda miten pyoran kasaaminen ja testaaminen kaytannossa tapahtuu, harmi vaan ettei kuvia saanut ottaa kuin muutamassa pisteessa. Ja pensselimies oli kylla aika guru, tai oikeastaan heita on kaksi jotka maalavat kasin kaikkien tankkien koristeviivat.

Huomenna uudet Enfield-paidat paalla kohti Bangalorea...

2010-01-12T14:45:00.004+02:00

Paastiin jatkamaan matkaa niin kuin suunnitelmissa oli. Yhden Fort Kochissa vietetyn yon jalkeen saavuttiin Varkalaan jossa tavattiin Jannen kaverit Juha ja Outi. Varkala oli kylla oikein hieno paikka, menee kakkoseksi heti Diun jalkeen paikoista jossa olen taalla kaynyt. Asuttiin mukavan rauhallisella pohjoisrannalla kaksikerroksisen mokin alakerrassa. Itse paaranta oli kylla aika turistirysa mutta hyvan kahvin ja coctailien takia vieraiujen arvoinen paikka. Muutama paiva menikin mukavasti mahalautailun, taikurin ja pullopostien parissa.

Sitten jatkettiin Juha ja Outi kyydissa matkaa Intian etelakarkeen Kanyakumariin. Tulihan kokeiltua kaksipaallakin ajoa ja hyvinhan Enfieldin 350 cc mylly jaksaa kuljettaa. On se vaan kova veturi, nyt olen 4000km ajanut tuolla pyoralla ilman mitaan isompia ongelmia. Ennen matkalle lahtoa ajattelin ihmisten kauhupuheiden perusteella etta joudun varmaan muutaman kerran teettamaan tayden koneremontin mutta ei ainakaan viela mitaan sellaista. Nyt tullaan niin mukavasti toimeen etta kyllahan tuo pyora pitaa kotiin saada, mutta siita myohemmin lisaa. Nyt Jatketaan Jannen kanssa kahdestaan Chennaihin jossa olisi tarkoitus menna lauantaina Enfieldin tehtaalle katsomaan miten noiden masiinojen valmistus tapahtuu.

Sairastelua

2010-01-05T15:58:00.002+02:00

Otettiin muutama paiva sairaslomaa ajelusta. Janne vuotaa joka paikasta ja mina vaan ylapaasta pienen kuumeen saattelemana. Sairasteltiin ensin paiva paikallisten rantakohteessa Malpessa ja sitten siirryttiin Mangaloreen television ja lansimaisen ruuan perassa. Taalla nyt kaksi paivaa ja huomenna toivattavasti rupeaa antibiotit kunnolla puremaan etta paastaan taas liikenteeseen, ja ajelemaan Keralan puolelle.

Kruisailua

2009-12-31T08:50:00.004+02:00

Nyt ollaan päästy jo vähän ajamisen makuun. Todella upeita mutkateitä pikku vuorilla, krossailua rannalla ja vesistöjen ylityksiä veneellä. Maisemat on hienoja ja vehreitä verrattuna Mumbain pohjois puoleen. Korjauksiakin ollaan tehty, Jannelta katkesi ketjut ja pieni vaihteistoremonttikin tehtiin, minulta tilkittiin öljyvuotoja ja ainakin etupumppujen stefat pitäisi vielä vaihtaa. Matkan tekeminen pääteiden ulkopuolella on hidasta, n. 200km ajamiseen saa kulumaan melkein koko päivän.

Nyt ollaan Goalla ja valmistaudutaan uudenvuoden vastaanottoon. Elämä hymyilee :)

Takaisin Mumbaihin

2009-12-26T11:32:00.003+02:00

Matkalla pysähdyin mielenkiintoiseen paikkaan, Alangiin jossa puretaan isot laivat pieniksi osiksi ja sisältö myydään pienissä liikkeissä alueen ulkopuolella.Todella hyvä shoppailupaikka kaikenlaiselle tarpeelliselle kodin pikku tilpehöörille. Alueella ei enää saanut ottaa kuvia ja minut saatettiinkin vartioiden avustuksella ulos alueelta hyvin nopeasti.

Jouluksi menin Damaniin, jambore beachille jossa nautin kaksi päivää china hotellin antimia. Ostin myös itselleni lahjaksi muutaman vaimonhakkaajapaidan jotta saa rusketusrajat kohdalleen ja yhteydenpitoon nokian karvalakki mallin paikallisella liittymällä.

Mumbaihin saapuminen sujui hivenen liikenteeseen tottuneena aika kivuttomasti. Kaupungin kokoa ei voi kyllä kuin ihmetellä, kaupungialueelle tultuani ja hetken aikaa ruuhkailtua tuli kyltti Mumbai 46 km.

Nyt Mumbaissa Jannen kanssa ja huomenna etelää kohti jos Jannen koneesta jäänet matkatavarat ovat saapuneet. Janne muuten laitettiin Istanbulissa ykkösluokkaan joten lentokin oli mennyt leppoisasti.

Diudiudiudiudiu!

2009-12-18T08:32:00.008+02:00

Diu on pieni saari (n. 11kmx3km) Gujaratin edustalla joka on ollut Portugalin vallassa vuoteen 1961 asti.

Nykyaan Daman&Diu muodostavat oman osanvaltion? jonka tuloista alkoholi turismi ilmeisesti muodostaa ison osan. Kuivan Gujaratin janoiset miehet tulevat tanne kostuttamaan kurkkujaan ja sikailemaan.

Saari on todella rauhallinen paikka ainakin viikolla ja liikennetta on todella vahan. Taalla en ole saanut osakseni minkaanlaista tuputtamista tai hihasta vetamista. Paitsi tietenkin rannalla, kun paljastan valkoisen miestemppelini niin paikalliset turistit haluvat kanssani kaverikuviin.

Rannat eivat ole mitaan paratiiseja mutta voittavat kylla monet valimeren paikat.Kaupungissa on kivoja pikkukujia ja upeita vanhoja kirkkoja ja taloja. Kaikin puolin todella viihtyisa paikka.

Asuin ensin kaksi yota Diu cityssa, josta siirryin rannalle merikontista tehtyyn mokkiin. Ei mitaan luxusta mutta suihku ja ilmastointi on ja ravintolasta saa lettuja ja olutta. Hinnaltaankin on varsin kohtuullinen n 3,5 Euroa yo.

Ajattelin makailla taalla ainakin viikon ja ajella jouluksi takaisin mumbaihin Jannea vastaan.

Voin suositella Diuta lampimasti kaikille Intiaan matkaaville, pieni paikka mutta kylla taalla viikon tai pari saa sujumaan oikein leppoisasti.

Diu it yourself. Ehehh

Matkalla Diuhun.

2009-12-18T07:54:00.006+02:00

Pyora sitten sanoi sopimuksen irti. Pysahdyin tauolle ja yrittaessani uudestaan kaynnistaa ei inahdustakaan. Hetken aikaa poljettuani, pysahtyi kuorma-auto ja pari mopoa ja pian olikin auttavia kasia enemman kun tarpeeksi selvittelemassa ongelmaa. Puolen tunnin kuluttua tultiin siihen tulokseen, etta on sahkovika jota ei tienvarressa pysty korjaamaan, joten kyyti pitaisi saada seuraavaan kylaan. Muutamien traktorien kanssa tingattuaan apulaiseni saivat sitten sovittua sopivan hinnan ja kyydin seuraavaan kylaan. Matkaa oli n.20km ja hinnaksi tuli n.1,5 Euroa.

Korjaamolle paastyani vika loytyikin nopeasti ja kavi ilmi etta cdi boxi oli sanonut sopimuksen irti.Korjaamon kaverit hakivat jostain uuden boxin ja vara boxin ja pyora oli taas valmiina tien paalle. Korjauksen ja boxien hinnaksi tuli n.3 Euroa ja tippia eivat suostuneet vastaanottamaan.

Korjaamolla huomasin myos, etta mukanani kuljettama glogi oli hajonnut merimies sakkiini.Parempi niin, nyt on joulutunnelmaa koko reissuksi eika vain yhdeksi illaksi.

Oli kylla raskas paiva. Tein matkaa 15 tuntia n.500km matkalla mutta ilman pienia vastoinkaymisia en olisi tavannut noita kaikkia mukavia ihmisia joita nyt sain tavata.

2009-12-13T10:47:00.011+02:00

Nyt alkaa pikkuhiljaa tottua tahan kaaokseen ja alkaa pyorankin kanssa olemaan sinut. Maisemat on upeita ja kovalevy ei ehdi tallentamaan kaikkea mita nakee. Eilen istui viisi apinaa tien varressa raapimassa itseaan ja naytti silta etta yksi olisi nayttanyt minulle peace merkkia... Nyt Ahmedabadissa muutaman yon ja sitten Diuhun.

Toihinkin tuli vahan ikava ja kavin shoppailemassa apuvalinemyymalassa. Pyoratuolin olisi saanut tinkaamatta mukaan n. 40 eurolla.

Ahaa elamyksia: Isommilla on etuajo-oikeus, katukoirat eivat ole yoaikaan ystavallisia, autoissa ei tarvita peileja eika vilkkuja, Gujaratin osavaltiossa ei myyda alkoholia??, moottoritiella ei saa ajaa moottoripyoralla, Kahvissa on valmiina maito ja paljon sokeria.

Hikoilua

2009-12-10T07:00:00.003+02:00

Pyora oli aamulla parkissa hotellin edessa niin kuin sovittiin ja paasin matkaan. Mumbaista ulos ajaminen oli kylla aika tuskaista. Tunnelmat takasi mustat nahkavaatteet ja +30, vasemmanpuoleinen liikenne, outo pyora jossa kaikki hallintalaitteet vaarinpain, 10 000 000 ihmista riksoineen ja rekkoineen seka lehmat ja koirat. n. 2,5 tunnin paasta olin kaupungista viimein ulkona ja paasin maantielle jossa meno muuttuikin oikein leppoisaksi.Pyora oli yllattavan hyva ajettava ja tehotkin riittivat naille nopeuksille oikein hyvin.

Nyt Valsad nimisessa kaupungissa, jossa ajattelin viettaa rantalomaa muutaman paivan ja saada Enfieldin penkkia vahan korotettua.

Juksausta ja pyoran lunastamista.

2009-12-08T09:16:00.004+02:00

Olin varannut huoneen netista Arma residency hotellista ilmaisella lentokentta noudolla ja soittanut hotelliin edellisena paivana etta tietavat tulla vastaan. Mumbain kentalta ulos tullessa on pieni aukea jonka aidan takana ovat vastaanottajat nimikyltteineen ja monenlaiset muut suharit, mutta minun nimeani ei nakynyt missaan. Hetken aikaa palyiltyani sain sitten apua herrasmiehelta, joka radiopuhelimen kanssa piti aukeata hallinnassa ja ohjasi ihmisia oikeisiin suuntiin. Tama oikein mukava kaveri sano heti etta tama on Intia ettei taalla voi luottaa ihmisiin ja yhteen soittoon etta anna hotellin numero niin soitetaan uudestaan. No sitten soitettiin hotellliin ja isoksi yllatyksekseni hotellissa kerrottiin etta ei olla vastassa, koska varaus alkaa vasta huomenna ja tanaan on taytta. 10 min selvittelyn jalkeen tulin siihen tulokseen etta minulla ei olekkaan noutoa eika huonetta ja lopetin puhelun hieman tappi otsassa. No onneksi tama ystavallinen apuri sanoi puhelun paatyttya taikasanat "Minun kaverillani on hotelli ihan tassa lahella josta saat varmasti huoneen" jolloin heti leikkasi etta nyt on Mikkoa ukotettu ja soitettu vaaraan paikkaan. Joten kerroin kaverille etta voi itse menna sinne hotellin ja 2$@$@$@% Otin oman puhelimen kateen ja soitin hotelliin josta kerrottiin etta minua kylla odotetaan kentalla ja pian jo tapasinkin kuskini ja paasin onnelisena hotelliin.

Hotellihuone olikin oikein viihtyisa kaapelikanavineen ja tuhkakuppeineen. Ikkunan puuttumisesta pienta miinusta.

Aamulla sitten herattanyani lahdin noutamaan pyoraani uusiin juksauksiin valmistautuneena, mutta kaikki menikin aivan nappiin. Ei minkaanlaista ylimaaraista rahastusta vaan pyora oli kuin olikin kaikkineen papereineen valmiina ajoon. Eli huomenna aamulla tuodaan pyora ja tilaamani varasosat hotellin eteen kun en viela tanaan halunnut vasyneena lahtea ruuhkan sekaan harjoittelemaan.

Tanaan viela ostoksia Mumbaissa ja huomenna pohjoista kohti...

Kuumeilua

2009-12-04T20:40:00.006+02:00

Viimeinen työpäivä takana ja kahdeksan viikkoa lomaa edessä. Vajaa kaksi vuorokautta lähtöön aiheuttaa jo pientä matkakuumetta. Huomenna Jouluateria ja lahjojen luovutus äiteelle ja sitten onkin velvollisuudet hoidettu. Matkatavaratkin on jo katsottu valmiiksi ja ovat pakkausta vailla.( Jotain varmasti unohtui, mutta tärkeimmät on ja loput saa hankittua Mumbaista)

Eli sunnuntaina 19.45 Pariisiin Air Francella, yö kentällä ja aamulla jatkolento Mumbaihin. Mumbaissa pitäisi olla Enfield noudettavissa heti tiistai aamuna. Sitten lisää...